Oriin herkkyys reikihoidolle

Sain tämän tarinan ystävältäni Vickie Beckmanilta Ruotsista.
Vickie tekee reikihoitoja sekä hevosille että ihmisille. (Hän on muun muassa hoitanut syöpään sairastunutta läheistäni, josta olen hänelle hyvin kiitollinen.)
Vickielle voi kirjoittaa osoitteeseen (sekä englanniksi että ruotsiksi)
vickiebeckman@hotmail.com


Leena

"Isaich on kaksivuotias morganhevosori, joka vahingossa söi puusta pudonneen puoliksi pilaantuneen omenan, kun siinä istui ampiainen. Tajusin tämän myöhemmin, kun näin kasan omenoita haassa, jossa hevoset olivat. Omenoissa oli tusinoittain ampiaisia.

Kun Isaiach nielaisi, ampiainen ilmeisesti pisti hevosta kurkkuun. Hevosen kaula turposi umpeen, eikä se voinut syödä tai juoda kahteen päivään. En huomannut asiaa ennen kuin hän ori astui Tindra-tamman, joka on isabellanvärinen (voikko, palomino). Tindralla on valkoinen harja ja siihen jäi verta. Arvelin, että ori oli pudottamassa hammasta, vaikka se olikin hieman aikaista (sen ikäiselle hevoselle) ja sitä paitsi oriin suusta valui myös limaa.

Illalla, kun otimme pari hevosta sisälle minulle tuli sellainen olo, että Isaich pitäisi myös tuoda talliin, jotta voisin tarkastaa oriin perusteellisesti. Oriin suusta valui vielä hiukan limaa, joten laitoin sen karsinaan ja annoin sille ämpärillisen ruokaa. Miten tyhmä ihminen voi olla?

Ruoka juuttui heti oriin kurkkuun, ja koska hevonen ei voi oksentaa, se kramppasi voimakkaasti ja hikoili aivan valtavasti. Hiki lensi sen kyljistä pieninä suihkuina jokaisen krampin aikana ja limaa valui virtana. Pakotin oriin ulos ja sain sen kävelemään samalla kun hieroin voimakkaasti ruokatorvea vasemmalta puolelta, jotta saisin tukoksen pois. Se ei onnistunut, enkä saanut kiinni eläinlääkäreitä, joten veimme oriin pesukarsinaan ja työnsimme vesiletkun sen suuhun ja väänsimme hanan täysille.

Vedenpaine oli niin voimakas, että onnistuin huuhtomaan tukoksen pois vahingoittamatta henkitorvea, Luojan kiitos. Sen jälkeen ori sai seistä karsinassaan ja istuin karsinan ulkopuolelle ja aloin antaa sille reikihoitoa.

Ori seisoi silloin ja pureskeli hieman heinää, mutta kun aloitin hoidon, ori asetti päänsä karsinan oven päälle ja katsoi minua. Sitten se sulki silmänsä ja hörisi ja seisoi hiljaa 35 minuutin ajan. Kun olin valmis, kiitin mielessäni hiljaa kolmesti, enkä liikkunut. Silloin ori nosti päänsä, katsoi minua taas, hirnui matalalla äänellä ja jatkoi sitten heinän syömistä.

Miten uskomattoman hyvää palautetta sainkaan reikihoidolleni. Hoidon aikana tallikissa Märta tuli luokseni ja istui sylissäni koko ajan ja cockerspanielipoikani Gibson istui vasemmalla puolellani minuun painautuneena ja yritti laittaa päänsä käsiini, kuten se aina tekee kun annan reikihoitoa.

Tämä tapahtui yöllä ja aamulla meidän piti matkustaa Venetsiaan. En saanut lainkaan nukuttua sinä yönä, joten otin univelkani takaisin lentokoneessa.

Isaich on täysin terve nyt ja hoidon jälkeen vielä lempeämpi kuin ennen sitä. Mutta ori onkin täysiverinen morganhevonen ja niillä on uskomaton luonne, enemmänkin koiran kuin hevosen.
Olen hyvin onnellinen siitä, että kaikki meni niin hyvin."